Cassinio ERJ-I, Quality


Nimi Rekisterinumero
Cassinio, "Kassu" VH14-044-0048

Rotu, skp

Omistaja
Holsteiner, ori Sanchez, VRL-10533

Väri, säkä

Maahantuoja
Musta, 161cm Sam J. Hotkings

Syntymäaika

Painotus, taso
01.10.2013, 8v. 01.02.2014  Saksa Esteratsastus, 160cm

ERJ-I

31.12.2018 (101,5p.)

Quality

24.10.2017 (64,444%)

Ylväs, aristokraattinen ja varma tietoisuus omasta arvosta olivat ne ominaisuudet, jotka pistin heti merkille, kun tein tuttavuutta Cassinion kanssa. Samalla se on myös hyvin itsepintainen, mutta älyää sekin joskus, että liika on liikaa. Onneksi orin hyppytaidot ovat jotain sellaista, että voin katsoa sormieni läpi kaikkea muuta. Myös silmien sulkeminen ja kuuroutuminen auttavat, kun työntekijäni valittavat kuinka Cassinio on oikea kiusankappale ja valittavat kuinka ori taatusti tekee sen vielä tahallaan.

Tarhasta kiinniottamiseen meni taas kerran kamalasti aikaa, vaikkei se toki Cassinioa haittaa tippaakaan. Mustanpuhuva ori tanssahtelee talliin pää korkealla. Se huomaa, ettei sen lounasta ole vielä katettu ja nostaa jumalattoman metelin, kunnes joku työntekijöistä kiiruhtaa evässanko kädessään sen karsinalle. Ori yrittää saman tien tunkea syömään ja loukkaantuu syvästi, kun sille ei tehdä tietä. Seuraavan kerran ori odottaa ihmistä peräpää ovelle päin.

Cassinio noteeraa harjapakin, jonka hoitaja on jättänyt avonaiseksi sen viereen. Yksi kavion siirto ja pakki on kumossa, harjat sekaisin pitkin käytävää. Seuraavaksi ihmisen suusta kuuluu käsittämätöntä puhinaa, mutta ori vain heilauttaa häntäänsä ja nostaa päätään korkealla "niskojaan nakellen". Kun ihminen tarjoaa sille kuolaimia, kieltäytyy se sulavasti painamalla suunsa kiinni. Satulan laiton jälkeen ihminen vaikuttaa aina kovin punakasvoiselta.

Ori aistii, ettei sen ratsastaja ole täysin keskittynyt siihen. Ori päättää muistuttaa olemassaolostaan laukkapukilla. Ratsastaja joutuu rauhoittelemaan sekä itseään että ratsuaan. Harjoitus sujuu siitä lähtien paljon paremmin ja ori on tyytyväinen ratsastajaansa, joka vaikuttaa nyt tosissaan yrittävän. Lähestymiset esteille ovat moitteettomia, ponnistuspaikka on ihanteellinen ja ori pysyy ruodussa. Ratsastajan hetkellinen herpaantuminen voi tosin päättyä taas pukitukseen. Vauhdin säätelyssä ratsastaja huomaa, että orilla on paljon menohaluja ja sen pitkää laukkaa kannattaa joissain kohdissa rataa käyttää hyväkseen.



Sukutaulu

i. Caspardo evm
hols, 164cm, m
ii. Caprinal evm
hols, 170cm, mrn
iii. Candonaro evm
iie. C'est La Vie evm
ie. Jasminett evm
hols, 159cm, rn
iei. Omega evm
iee. Jersey GF evm
e. Cassinella GER evm
hols, 162cm, trn
ei. Giuletto evm
hols, 161cm, rn
eii. Giovann evm
eie. Amalia evm
ee. Cornelia evm
hols, 165cm, rn
eei. Ollyvand evm
eee. Caiprina evm
Lue lisää suvusta

i. Caspardo on raamikas ja raju, musta holsteinherra. 164cm korkea ori ei tosiaan ole luonteeltaan tai käsiteltävyydeltään mikään helpoin tapaus, joten ei tarvitse kauas katsella, jos miettii mistä Cassinio on ihastuttavan luonnehdintansa perinyt. Mutta sitten taas, tämä mustanpuhuva aristokraatti on myös oikea mestarihyppääjä, joka päihitti monet kilparadoilla loisteliaan ponnuvoimansa ja nopeiden käännöstensä ansiosta. Orista puhuttiinkin, että se kääntyy aivan lantin päällä ja se on kilpaillut korkeita luokkia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sijoittuen hienosti! Nykyään tämä hieno herra viettää siitosoriin elämää kotitilallaan Englannissa, vaikka ori itse onkin syntynyt Saksassa. Siitoksessa ori on tähän mennessä saanut jo yli 20 jälkeläistä, kaikki pakasteista. Näin hienoa siitosoria ei riskeerata luomuastumisilla, omistajan itsensä sanoin.

ii. Caprinal on 170cm korkea, mustanruunikko eläkeläisherra Saksan maalta. Ori teki melko mitättömän kilpailu-uran 140cm:n radoilla, sijoittuen silloin tällöin ja siirtyi jo 12-vuotiaana pois kisaradoilta ja siitokseen. Luonteeltaan ailahteleva herra ehti saada siitoskausillaan melkein parikymmentä jälkeläistä, kunnes sen omistaja siirsi sen kokopäiväisesti eläkkeelle oriin ollessa 18-vuotias. Caprinal ei ole kansainvälisesti tunnettu, eikä se ole ollut järin suosittu jalostusori myöskään kotimaassaan. Vain muutama sen varsoista on yltänyt kansainvälisiin korkeisiin esteluokkiin, mutta valitettavan suurella osalla kapasiteetti on riittänyt vain 100-120cm:n radoille.

iii. Candonaro oli hieno ruunikko ori, jolle oli siunaantunut korkeutta 169cm. Ori oli luonteeltaan täysi kymppi, se rakasti kaikkea ja kaikkia ja teki aina parhaansa joka tilanteessa. Silti se periytti varsoilleen itsepäistä ja ailahtelevaa luonnetta, joka luultavasti kumpuaa sen vanhemmilta. Jostain syystä tämä ori oli kuitenkin todella herttainen tapaus sekä käsitellä että ratsastaa. Valitettavasti se ei vain ollut kovinkaan hyvä oikein missään. Se kilpaili sekä kouluratsastuksessa, että esteissä, mutta helpoissa luokissa ja sen sijoittumisprosentti jäi säälittävän alhaiseksi. Siitoksessa se ei ollut järin haluttu, eikä se jättänytkään kuin kourallisen varsoja itsestään. Ori menehtyi vanhuuteen 22-vuotiaana.

iie. C'est La Vie oli suuri ja kaunis, punarautias holsteintamma. Sen suku on varsin tunnettua, jopa kansainvälisesti, ja se oli pienen siittolan suosituin siitostamma. Se ehti ensimmäisellä omistajallaan tehdä kolme varsaa, mutta sitten se jäi kahtena kautena peräkkäin tyhjäksi ja se myytiin. Tamman osti suursiittola, jossa se sai oleilla ja laiduntaa pari ensimmäistä vuottaan. Sitten se astutettiin ja se tuli kantavaksi, kuten seuraavinakin vuosina, tehden uudelle omistajalleen vielä kuusi upeaa varsaa. Suurin osa tamman varsoista päätyi kilpailemaan kansainväliselle tasolle, mutta kaikki kilpailivat vähintään kansallisella tasolla ja ovat jatkaneet sukuaan suhteellisen ahkerasti. Ratsastettavuudeltaan tamma ei ollut järin hyvä, eikä luonteensakaan puolesta, mutta sen omistajat ja varsojen ostavat ihastuivatkin sen sukuun. Tamma jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana sen alkaessa kärsiä liikaa vanhuudesta.

ie. Jasminett toimii siitostammana Tanskassa, jonne se myytiin jo 1-vuotiaana. Tamma on ratsukoulutettu ja se on oikein hyvä ratsastaakin, mutta kilpakentille se ei ole koskaan päätynyt. Hienon estesukunsa ansiosta se on toimittanut siitostamman virkaa koko ikänsä ja sillä onkin harvinaisen loistavat emänvaistot. Tällä ruunikolla neitokaisella on korkeutta 159cm, mutta jostain syystä osa sen varsoista on jäänyt jopa emäänsä matalammaksi, vaikka tammaa on yhdistelty itseään korkeampiin oreihin. Luonteeltaan tämä 17-vuotias tamma on varsin tammamainen, mutta silti helposti käsiteltävissä.

iei. Omega oli kuvankaunis, ruunikko holsteinori. Tästä sumplittiin uutta matadoria holsteinjalostukseen, mutta toisin kävi. Ori kilpaili menestyksekkäästi kansainvälisillä 160cm ja 170cm:n esteradoilla. Sen jälkeen se jäi siitokseen 12-vuotiaana ja se ehti astua vain viisi tammaa. Kuudes astutukseen tullut tamma potkaisi oria toiseen takaseen, saaden siihen aikaiseksi murtuman. Murtuma todettiin niin vakavaksi, että ori jouduttiin lopettamaan sen ollessa vasta 13-vuotias. Matadoriksi asti tämä hevonen ei siis ehtinyt, mutta sen jälkeläiset ja niiden jälkeläiset ovat haluttua tavaraa niin kilpa- kuin siitoshevosiksikin. Ori tiettävästi periytti upeaa ponnuvoimaansa ja hyvää rakennettaan.

iee. Jersey GF on tummanruunikko, 167cm korkea holsteintamma. Se asustaa tällä hetkellä yksityisellä henkilöllä Itävallassa, lähinnä pihakoristeena. Aiemmin se teki maineikkaan uran siitostammana, ja se onkin peräisin maankuulusta estesuvusta. Se ehti saada 10 varsaa ennen eläkkeelle jäämistään ja silloisen siittolan lopettaessa toimintansa, Janet osti tamman huutokaupasta itselleen. Nykyään tamma parturoi Janeten takapihan nurmikkoa ja tekee rauhallisia kävelylenkkejä maastossa omistajansa kanssa. Tamma on nyt 21-vuotias, mutta omistajansa sanojen mukaan vielä parhaassa kunnossa.
e. Cassinella GER on mustanruunikko, 162cm korkea holsteintamma. Se on ollut koko ikänsä siitostammana suuressa, saksalaisessa siittolassa, johon se syntyi. Tamma on ratsukoulutettu, vaikkei ratsastettavuudeltaan ollutkaan järin loistava. Hyppytyyliltään ja ponnistukseltaan tamma olisi ollut kaunista katseltavaa myös kilparadoilla, mutta sinne hevonen ei ikinä päätynyt. Siitoksessa tamma on saanut monta, hienoakin hienompaa varsaa huippu isistä. Se on myös periyttänyt hyvin hyppytyyliään varsoilleen. Valitettavasti tamman upea, kultainen luonne ei ole tuntunut olevan periytyvää, vaan sen varsoista jokaisella on enemmän tai vähemmän ailahteleva luonne.

ei. Giuletto on ruunikko ja 161cm korkea holsteinori. Sen valkoinen tähti keskellä otsaa loistaa kauas yllättävän tummanruskeasta taustastaan. Ruskeassa oriissa on pronssisen punainen vivahde ja sen karva on melkein metallinhohtoinen, sillä on tähti ja yksi sukka, eli se on täydellinen ruunikko suoraan satukirjoista! Luonteeltaan ori tosin ei ole kummoinen, niin sanotusti perusori, mutta kuitenkin käsiteltävissä. Sitä vastoin kilparadoilla tämä komistus on aivan elementissään: se liiteli kilpailukausinaan yli 170cm:n ratojen, kuin vettä vain ja kahmi sijoituksia kansainvälisistä luokista. Nyt 16-vuotias ori on toki jättänyt kilpailu-uransa taakseen, mutta se on yhä todella suosittu siitosori ja sille on kertynyt jo melkein sata jälkeläistä, jotka ovat kaikki päätyneet jatkamaan sukua eteenpäin.

eii. Giovann on jalostuksellisella tasolla melko tuntematon nimi, sillä sitä ei nähty kuin seuratason esteradoilla, kisaamassa hieman yli metrisiä esteitä, eikä se ole ollut siksi järin suosittu siitoksessakaan. Mustanruunikko ori on aina ollut omistajansa silmäterä ja ainoa hevonen, jonka vuoksi sillä kilpailtiin melko mitättömästi, eikä se astunut kuin kolme tammaa siitoskaudellaan. Tällä hetkellä ori asustelee yhä samalla omistajalla viettäen leppoisia eläkepäiviä yhä omistajansa ainoana hevosena.

eie. Amalia oli kuvankaunis, kimo holsteintamma. Se teki hienon uran siitoshevosena saaden kymmenen jälkeläistä elämänsä aikana. Ehtipä tamma myös kilpailemaan, vaikkakin vain metrisiä ratoja ja seuratasolla. Eikä kisojen määräkään ollut huima, vaan ne pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Vähäisestä kisamäärästä johtuen tamman sijoittumisprosentti oli kuitenkin 100%, sillä se ei hävinnyt koskaan. Se oli nopea ja kääntyi vaikka kaksinkerroin ja hyppäsikin vaikka paikaltaan, jos niikseen tuli. Se oli melkeinpä ilmiömäinen ja olisi päässyt vielä pitkälle, mikäli sen omistaja ei olisi halunnut siitä siitostammaa sen huippusuvun takia. Tamma valitettavasti menehtyi viimeisen varsansa kohdalla synnytyksessä aiheutuneisiin komplikaatioihin - samoin kävi varsalle.

ee. Cornelia on ruunikko ja raamikas holsteintamma. Se on kantakirjattu kotimaassaan Saksassa ensimmäiselle palkinnolle, mutta muita kisakenttiä, kuin näyttelykehiä se ei olekaan nähnyt. Saatuaan kantakirjauksen ensimmäisen palkinnon 4-vuotiaana, se siirtyi siitoskäyttöön, jossa se saikin monta hienoa varsaa. Nyt tamma on 15-vuotias ja on kantavana eräälle saksalaiselle huippuoriille. Omistajan mukaan tämä, kahdeksas, varsa on tamman viimeinen, jonka jälkeen se myydään rentoon eläkekotiin. Tammalle on kuulemma ostajatkin tiedossa: pieni perhe, joka ihastui hevosen upeaan luonteeseen. He vain odottavat, että tamma on varsonut, hoitanut varsansa ja sitten he vihdoin saavat sen omakseen.

eei. Ollyvand oli hieno, ruunikko holsteinori, jolle oli säkäkorkeutta siunaantunut 160cm. Orilla oli äärimmäisen herttainen luonne ja se oli todella mukava ja tasainen ratsastaa. Se pärjäsi hienosti kilpailuissa aina 10-vuotiaaksi asti. 10-vuotiaana se loukkasi jalkansa kilpailumatkalla vakavasti, eikä koskaan täysin toipunut onnettomuudestaan. Sen kilpailu-ura loppui lyhyeen, mutta sen upean suvun ja erinomaisen rakenteen ansiosta se oli suorittu siitoshevonen monta vuotta. Se oli myös 10-vuotiaaksi mennessä ehtinyt kerätä sijoituksia 120-140cm:n radoilta, joten sen hyppykyky oli jo todistettu ennen loukkaantumista. Siitoksessa ori sai monta hienoa jälkeläistä, joille se periytti upeita hyppääjän ominaisuuksia, mutta valitettavan vähän ihanaa luonnettaan. Ori jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana vanhan jalkavamman alkaessa vaivata sitä.

eee. Caiprina on Venäjällä syntynyt, holsteinien kantakirjaan rekisteröity ruunikko, 168cm korkea tamma. Se kilpaili menestyksekkäästi kotimaassaan 130cm:n radoilla ja lopetti ollessaan huipulla. Tamma siirtyi siitoskäyttöön 12-vuotiaana ja saikin upeita jälkeläisiä, joita on myyty ympäri Eurooppaa. Saksalaisetkin kasvattajat tykästyivät menestyksekkään ja hyvärakenteisen tamman jälkeläisiin ja useat niistä ovatkin päässeet jatkamaan sukuaan uusilla omistajillaan. Nykyään 20-vuotias tamma viettää leppoisien maastolenkkien siivittämiä eläkepäiviään omistajallaan Venäjällä.

© Chao


Jälkikasvu

Jälkeläistiedot haetaan suoraan VRL:n rekisteristä.

Kilpailut

ERJ sijoituksia 65


PäivämääräTasoSijoitusKilpailupaikka
03.02.2014150cm2 / 40Solo
05.02.2014160cm3 / 40Carbon Sporthorses
05.02.2014150cm3 / 30Silverlode
05.02.2014160cm3 / 30Silverlode
05.02.2014150cm3 / 30Revenance
06.02.2014150cm3 / 30Revenance
06.02.2014150cm2 / 40Solo
06.02.2014160cm1 / 30Silverlode
07.02.2014160cm5 / 30Silverlode
07.02.2014160cm2 / 30Revenance
07.02.2014150cm1 / 80Kilpailukeskus Ginger
08.02.2014150cm6 / 80Kilpailukeskus Ginger
08.02.2014150cm1 / 30Silverlode
08.02.2014150cm2 / 80Jadessa Warmbloods
08.02.2014160cm2 / 80Jadessa Warmbloods
09.02.2014150cm4 / 80Kilpailukeskus Ginger
10.02.2014160cm2 / 40Carbon Sporthorses
10.02.2014150cm6 / 80Jadessa Warmbloods
12.02.2014150cm5 / 80Jadessa Warmbloods
12.02.2014160cm7 / 80Jadessa Warmbloods
13.02.2014160cm7 / 80Jadessa Warmbloods
14.02.2014160cm6 / 80Kilpailukeskus Ginger
14.02.2014150cm3 / 30Aeon
15.02.2014150cm4 / 30Aeon
15.02.2014160cm5 / 80Kilpailukeskus Ginger
18.02.2014150cm1 / 80Kilpailukeskus Ginger
18.02.2014160cm6 / 80Kilpailukeskus Ginger
12.02.2014160cm3 / 30Silverlode
14.02.2014160cm1 / 40West Coast Warmbloods
15.02.2014160cm5 / 30Kirbera
17.02.2014160cm4 / 50Trushes
17.02.2014160cm1 / 30Kirbera
17.02.2014160cm5 / 30Silverlode
18.02.2014150cm1 / 30Navelina
18.02.2014160cm5 / 40West Coast Warmbloods
19.02.2014160cm5 / 40West Coast Warmbloods
19.02.2014160cm2 / 30Kirbera
19.02.2014160cm3 / 40Ponipallero
19.02.2014150cm1 / 30Silverlode
19.02.2014160cm4 / 50Kilpailukeskus Ginger
20.02.2014160cm4 / 30Navelina
21.02.2014150cm5 / 30Navelina
21.02.2014160cm1 / 30Navelina
21.02.2014160cm4 / 30Navelina
21.02.2014160cm4 / 40West Coast Warmbloods
22.02.2014160cm1 / 30Kirbera
23.02.2014160cm2 / 30Navelina
24.02.2014150cm3 / 30Navelina
24.02.2014150cm4 / 50Kilpailukeskus Ginger
25.02.2014150cm7 / 50Kilpailukeskus Ginger
25.02.2014160cm5 / 30Kirbera
27.02.2014160cm3 / 30Kirbera
27.02.2014150cm5 / 30Navelina
27.02.2014150cm4 / 50Tuuliharja
28.02.2014160cm2 / 40Carbon Sporthorses
28.02.2014150cm4 / 30Silverlode
01.03.2014160cm3 / 30Navelina
02.03.2014150cm5 / 30Navelina
02.03.2014160cm4 / 30Navelina
02.03.2014150cm3 / 30Silverlode
02.03.2014150cm3 / 40Carbon Sporthorses
06.03.2014160cm5 / 40Carbon Sporthorses
13.03.2014160cm1 / 30Jadessa Warmbloods
16.03.2014160cm4 / 30Jadessa Warmbloods
18.03.2014160cm1 / 30Jadessa Warmbloods

Päiväkirja

01.12.2018, estevalmennus

kirjoittanut Veera R., 341 sanaa

Team Bonfire on tullut jo tutuksi viime aikoina. Olin jälleen suunnannut nokkani kohti yhtä tallin toimipistettä, joka tällä kertaa sijaitsi Sveitsissä. Meiltä Thrilliumista naapurimaahan on vain muutaman tunnin ajomatka, mutta matkaa hidastaa tietysti aina rajan ylitys. Onneksi se on jo tuttua puuhaa, kun kisoissa kiertelemme. Team Bonfiren tiluksilla minua tällä kertaa minua odotti ori nimeltä Cassinio ja tämän luottohoitaja Lara. Sain hetken pitää taukoa ajomatkan jälkeen kahvia hörppien, kun Lara varusti ratsua. Cassinio ei vaikuttanut kovin yhteistyöhaluiselta ja tuntui, että se teki kaikkensa kiusatakseen pientä naista, joka teki parhaansa sen kanssa. Kun ori oli saatu varustettua, oli ratsastajan vuoro varustaa itsensä. Samalla minä kävin varastamassa itselleni fleeceloimen ympärilleni, jotta voisin maneesissa istuskella katsomossa jakamassa ohjeita. Tallin omistaja Sanchez oli panostanut ja hankkinut tallille NoShout -kuulokkeet ja mikit, joka säästi aivan älyttömästi valmentajan ääntä. Myös ratsastaja oli nyt saanut kuulokkeen paikalleen ja tavarat kasaan, joten suuntasimme yhdessä kohti maneesia.

Sillä välin, kun ratsukko meni alkuverryttelyitä käyden läpi kaikki askellajit, minä kasasin esteitä paikoilleen. Vein kummallekin pääty-ympyrälle kolme puomia, toiset laukkaetäisyyksille ja toiset ravi. Näiden lisäksi kasasin toiselle pitkälle sivulle kaksi isoa ristikkoa ja toiselle pitkälle sivulle matalan pystyn. Nämä toimivat ratsukon verryttelyesteitä. Annoin hetkeksi ratsastajalle orin kanssa vapaat kädet käydä kaikki askellajit läpi ja verrytellä pikkuesteillä. Kun ratsastaja huikkasi olevansa valmis alkuverkkojen kanssa, siirryin itse katsomosta areenan puolelle. Nostin ristikot pystyiksi, mutta yksittäisen pystyn jätin niille sijoilleen. Käskin ensimmäiseksi ratsastajan tulla ravipääty ympyröineen, yksittäinen pysty, jonka jälkeen laukan nosto. Laukkaympyrä ja sitten kaksi pystyä. Lisäksi kehotin ratsastajaa ratsastamaan kulmat huolella. Cassinio toimi hienosti tällä tehtävällä ja saimme onnistuneesti tehtävän suoritettua kumpaankin suuntaan.

Tämän jälkeen muokkasin ratsukolle pienen radan, johon kuului kaksi peräkkäistä pystyä, okseri lävistäjän keskellä ja sen jälkeen kaksi yksittäistä pystyä, joille tiet olivat hieman hankalat - tai ei välttämättä hankalat, mutta tiukkoja kurveja ne vaativat. Cassinio tuntui innostuvan huomatessaan lisääntyneet esteet ja pukittikin muutaman melko tiukan sarjan, kunnes ratsastaja otti hieman topakammin oria kuulolle. Ratsukko sai tulla radan ensiksi omalla tyylillään ja vasta toisella kierroksella korjasin ratsukon pienet virheet. Tämän jälkeen ratsukko sai siirtyä loppuraveihin jo, sillä tämä riitti tältä kerralta.


27.11.2017, estevalmennus

kirjoittanut Kamu VRL-12666 (YLLI #289), 262 sanaa

Jälleen upea tumma oripoika, ajattelin katsellessani Cassinion liikkeitä laukatessa kohti verkkapystyä. Orin suuri laukka kuljetti sitä kohti estettä ja se loikkasi metrisen pystyn yhtä kevyesti kun olisi loikannut pienen kaatuneen puunrungon yli. Pyysin ratsukkoa tulemaan esteiden puolelle ja pörhistelevä ori ravasikin kiiltävä ja hyvinhoidettu karva kiillellen paikalle. Ori tuntui leijuvan, sen kaviot hädintuskin koskivatkaan maan pinnalle. Keskustelin pikaisesti radasta Sanchezin kanssa, joka vakuutti minulle, että oikeasti esteillä ori olisi vieläkin upeampi. Aksoni nosti muurin viimeiset palaset paikalleen ja palasi radan viereen. Annoin luvan lähteä liikkeelle.

Ori laukkasi innoissaan pitkää sivua pitkin ja loikkasi ensimmäisen, punavalkoisen 120cm pystyn, leikiten yli. Se tuli hieman liian kovaa seuraavalle, suhteutetulla välillä olevalle 130cm pystylle, mutta se ei menoa tuntunut hidastavan, ratsukko liiteli kauniisti yli. Kun Sanchez ohjasi orin päätyyn ja sieltä lävistäjälle ori alkoi ottaa hieman kierroksia, esteiden välimatka toiselta pystyltä trippelille oli nimittäin aika pitkä. Ori tuli keltaiselle 120cm korkealle trippelille todella lujaa ratsastajan pidätteistä huolimatta, joten oikealle kääntyminen meni hieman tiukaksi ja ratsukko kiersi keilan väärältä puolelta. Sarjaesteelle ori himmasi hieman, vihreät 120cm pysty ja 130cm okseri menivät yli helposti. Sarjan jälkeen viimeinen oli vuorossa viimeinen este, 140cm muuri. Ori pidensi laukkaansa ennen muuria, keräsi itsensä kokoon ja venyi yli liiotellun korkealta.

Katsoin ihaillen ratsukkoa ja pyysin heitä tulemaan suurelle ympyrälle ympärilleni, jotta voisin antaa palautetta. Kehuin orin hyppykapasiteettia ja ratsukon työskentelyä uskomattoman hienoksi. Hieman vain vauhtia pois ja tarkkuutta teiden ratsastamiseen, niin hyvä tulisi. Hetken päästä ratsukko lähti uudelleen suorittamaan rataa. Tällä kertaa rata sujui hieman rauhallisemmin, mutta orista silti näki, että ainoastaan sen kunnioitus ratsastajaansa kohtaan esti sitä ampaisemasta täysillä kohti esteitä.


20.09.2017, päiväkirjamerkintä

kirjoittanut omistaja, 353 sanaa

Arki Espanjassa Navelinan tiluksilla oli pitkään rullannut tasaista tylsistyttävää tahtia. Tai oikeastaan voisi sanoa, että arki kyllä sujui, mutta varsoja ei ollut syntynyt pitkiin aikoihin ja suurin osa hevosista oli jo kilpailueläkkeellä. Hevosia ei oltu myyty tai ostettu kevään aika edes kourallista. Olin siis jo melkein tuskissani, kun allani ei ollut enää tuoretta kilparatsua. Viimeisimmistä kilpailuistakin oli jo varmasti ikuisuus. Yhtään helpommaksi ei asiaa tehnyt hevosmarkkinoiden jatkuva lama, joka toki kiristi myös minunkin kukkaroani. Noh, eräänä elokuisena aamuna sain soiton yhtiökumppaniltani ja jouduin pyytämään häntä toistamaan saman asian moneen kertaan ennen kuin todella ymmmärsin, mitä minulle oltiin tarjoamassa. Tilaisuus. Ai Sveitsissä? Kansainvälinen yritys. Päätäntävalta. Puoliverikasvatusta? Ja minähän olin valmis.

Ei kulunut kuukauttakaan, kun tepastelin Sveitsin kamaralla uuden yritykseni tiluksilla. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Ilmastokin tuntui suomalaisittain siedettävämmältä kuin Espanjan paahtava aurinko. Olimme tiimin kanssa valmistautuneet koko viikon vastaanottamaan hevosiani Espanjasta ja Hollannista sekä pitämään huolen siitä, että hevoset saataisiin hyvin sulavasti totutettua uuteen ympäristöön. Ylväs musta silmäteräni Cassinio saapui toisen kuljetusryhmän mukana. Tiesin, että orini olisi todella levoton saapuessaan vieraaseen ympäristöön. Näin heti lastaussillan ollessa alhaalla, että Cassinio nosteli jalkojaan epämääräisesti ja yritti pälyillä ympärilleen. Sanoin kuljettajalle ottavani orin itse ulos, jotta orilla olisi edes jotain tuttua ja turvallista lähettyvillään. Pääsin traileriin sisälle ja rauhoittelin mustaa hevosta, se kuitenkin vain korskahti kovaäänisesti eikä vaikuttanut rauhoittuvan laisinkaan. Olihan tämä ympäristön vaihdos suuri muutos Espanjasta tulleille hevosille, jotka olivat tottuneet tietynlaiseen vuorokausirytmiin juuri sääolosuhteiden takia. Täällä Sveitsissä meillä olisi varmasti enemmän vapauksia pitää hevosia myös ulkona päiväsaikaan.

Päätin viimein viedä orin ulos ja tulimmekin melkoisen suurella peruutusvaihteella pihalle. Ori tanssahteli hermostuneesti ja yritti muutamaan otteeseen jyrätä minut, kun lähdin ohjaamaan sitä suoraan talliin. Monien sivuaskelien ja pyörähtelyiden jälkeen sain kuin sainkin Cassinion sisälle talliin ja vielä perille saakka sille valmiiksi laitettuun karsinaan. Päästin orin vapaaksi riimunnarusta ja menin itse ulkopuolelle sulkien karsinan oven perässäni. Pyörittyään ja hirnahdeltuaan kimakasti hetken se suuntasi yllättäen juoma-automaatille ja ryysti vettä kuin viimeistä päivää. Lopulta ori lopetti ja vaikutti kummasti rauhallisemmalta. Kyllä siitä silti siitä huomasi jännityksen ja uskon, että pitkä matka oli ollut stressaava. Menin takaisin karsinaan ja silitin orin kaulaa. Vakuuttelin itselleni, että eiköhän me täällä Sveitsissä pärjättäisi.