Bonfire

Hellbound v. Helmwald

  Ch KTK-II

VH17-011-0247 Hellbound v. Helmwald, "Hevi" Hannover, ori Punarautias, säkä 170cm 30.07.2017 8-vuotias Kasv. Gestüt Helmwald Om. Sanchez, VRL-10533 Estepainotteinen, 160cm

Hevi - suomalainen muunnos sanasta heavy. Heavy sanalle saat suomennos vaihtoehdoiksi muun muassa seuraavat: raskas, vilkas, järeä, vakava ja rankka. Siinä muutama sana meille kuvailemaan tätä oria, jolle osuvasti on lempinimeksi annettu Hevi. Toki tuo virallinen nimikin jo antaa osviittaa tämän kaverin olemukselle. Yleisesti ori on se tallin kovaäänisin tyyppi, jonka läsnäoloa et voi olla huomaamatta. Jos tämä olisi ihminen, niin varmasti luukuttaisi poikamiesboksissaan musiikkia täysiä 24/7 ihan olemattomilla lepotauoilla. Raskaaksi tämän orin tekeekin tämä ainainen mesoaminen. Tarhassa ori on melkoinen ikiliikkuja, eikä tämä vilkas kaveri haluaisi sieltä heti ihmisen matkaan lähteä, vaan tahtoisi haastaa leikkimään. Paras tapa saada tämä kiinni, onkin huijata vievänsä sille heiniä tarhaan ja napata se siitä kiinni. Riimua siltä ei koskaan tarhaan riisuta.

Järeä ori on taluttaessa, jolloin taluttaja saakin olla tarkkana, että se ei lähde menemään omia polkujaan ja kunnioittaa ihmisen omaa tilaa, eikä tule varpaille. Hoidettaessa Hevi on aina pesupaikalla, halusi se tai ei - yleensä ei haluaisi. Kukaan ei vain jaksa hoitaa sitä karsinassa ja käytävällä sen ohi kulkeminen on vaikeaa orin touhutessa edestakaisin. Onneksi raudikolla ei ole mitään oikein pahoja tapoja, kuten pureminen tai potkiminen, mutta säheltäessään se voi tulla varpaille. Kengittäjältä se harvemmin saa kehuja käytöksestään, sillä kuka nyt jaksaisi seistä minuuttia pidempään paikallaan? Hienosti tosin kolmellakin jalalla pääsee tepsuttelemaan muutaman sivuaskeleen. Varusteiden kanssa se ei varsinaisesti laita hanttiin, mutta ei se kaikista helpoimmasta päästä ole. Pitkiä hermoja tämän kanssa vaaditaan, on se sen verta rasittava – myönnetään, myönnetään.

Ratsuna löytyy sitten vakava puoli – töitä painetaan kuin viimeistä päivää. Hevi tykkää siitä, että ratsastaja kohtelee sitä silkkihansikkain ja kertoo mitä tehdään, sillä sileällä tämä osaa mennä myös siitä mistä aita on matalin. Ratsastajalle tämä tietää rankkaa treeniä joka kerta, jotta orista saadaan parhaimmat palat irti. Hevi on hyvin kyvykäs estehevonen, jolta ei kapasiteetti lopu kesken. Joskus se on jopa hieman tyhmänrohkea ja lähtee hyppäämään sellaisistakin paikoista, joista ei muut hevoset yrittäisi edes ponnistaa enää. Useasti ori saa kehuja hyvästä laukastaan, jota on helppo säädellä. Ei sen hyppytyylikään ole yhtään pahan näköinen, että näytille tämän kanssa kelpaa kyllä lähteä, vaikka käsiteltäessä on mitä on. Kilpapaikoilla Hevi onkin melkoinen showmies, mutta osaa sulkea radalle päästyään ympäriltä pois kaiken muun.

© Veera R.

Kuvagalleria

Suku ja jälkeläiset

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Rekisterinumero	Emä
11.04.2025	o. Hellfire BON	VH25-011-0254	BNV Chi Kung
27.03.2022	o. Hellish Skirmish BON	VH22-011-0102	Mortal Kombat PB
19.03.2022	t. Nox I See Dying Angels	VH22-031-0341	I See Dead Rainbows

(Tiedot noudetaan automaattisesti VRL:n tietokannasta.)

Kilpailut ja päiväkirjat

ERJ - ominaisuuspisteet porrastetuista kilpailuista: Tasolla 10/10 hyppykapasiteetti: 1634.42 rohkeus: 1634.42 kuuliaisuus ja luonne: 3865.88

Arvokilpailut ja näyttelyt 15.01.2025 - NJ, irtoSERT - Demure Sporthorses (tuom. Dimma) 17.02.2025 - NJ, irtoSERT - Gestüt Helmwald (tuom. Dimma) 06.07.2025 - NJ, MVA-SERT - Stall Fernweh (tuom. Faye) 10.02.2018 - Quality, 63,889% 28.02.2025 - KTK-II, 71p. 05.07.2026 - Champion (arvonimi)

Estevalmennus 01.07.2026     kirjoittanut Minni, 274 sanaa

Pienryhmän valmentaminen oli mukavaa vaihtelua perinteiseen ja Bonfiren omistajan ottaessa minuun yhteyttä tartuin haasteeseen. Valmennuspäivän tullessa eteen suuntasin uudenlaisella mielenkiinnolla Bonfiren tiluksille. Sää salli suureksi onnekseni, joten suuntasin kentälle, jossa oli onneksi tilaa sekä hyvä pohja. Rakentaessani tehtäviä kentälle ratsukot saapuivat paikalle, ja heidän verrytellessään viimeistelin tehtävien rakennuksen. Oli mukava nähdä erilaisia ratsuja samassa valmennuksessa ja vaihdoinkin jokaisen ratsastajan kanssa muutaman sanan ennen kuin oli aika aloittaa.

Hevi oli jo heti ensimetreiltä hyvinkin menohaluinen, joten punaisen orin ratsastaja saikin keskittyä hallintaan.
”Se, että Hevi on menossa, ei oo huono juttu, mutta vähän ehkä voitais kuitenkin kokeilla, jos löytyis malttia. Toi eka hyppy minkä te otitte ei ollut ihan niin kaoottinen kuin mitä mä ehkä ajattelin et se vois olla, kun näki teidän lähestymisen. Onko tää ori semmonen et se ottaa helposti puomeja?”

”Ookkei. Niin mä vähän ajattelinkin. Ja ne on monesti varmaan sen vuoksi että vauhti korjaa virheitä? Jees. Tuu vielä kerran, mutta yritä istua mahdollisimman pitkään satulassa. Jos yhtään tuntuu siltä, että se lähtee rynnimään, niin ota voltti tai sitten ihan vaikka käyntiin. Tarkoituksena ei oo nyt se, että Hevi pääsee esteelle kuin päätön kana, vaan että sen täytyy kuunnella sun ohjeita. Se kuulostaa varmasti silkalta mahdottomuudelta, mutta kyllä te onnistutte!”

Maltillisella estekorkeudella sekä useammalla toistolla myös tämän ratsukon tekeminen parani kierros kierrokselta ja viimeisen suorituksen jälkeen ratsastaja totesi, ettei olisi uskonut, jotta ori saattoi tuntua jopa niin hyvältä. Kehuinkin ratsastajaa suuresti ja annoin vielä muutaman vinkin jatkoon, jolla he varmasti pääsisivät hienoihin tuloksiin. Kaikkien kolmen ratsukon tultua vielä kerran lyhyen kuuden esteen radan, oli aika antaa yhteinen loppupalaute, ennen kuin jätin heidät itsenäisille loppuverryttelyille ja aloin purkamaan tehtäviä ennen lähtöä seuraavaan paikkaan.