Perustiedot
Suomalainen puoliverinen, tamma
Ruunikko (Ee/AA)
Säkäkorkeus 157cm
s. 02.02.2020 (8-vuotias)
VH24-031-0197
Estepainotteinen, 150cm
Kasvattanut Joa Heinola
evmOmistaa Vintergatan (Sanchez, VRL-10533)
Meriitit
PSB-II - 25.02.2025
Kuvagalleria
Nemesis
Sanonta “lyhyet on lähempänä helvettiä” pukee Nemesistä kutakuinkin täydellisesti. Se ei ehkä saanut synnyinlahjakseen tarpeeksi korkeutta ollakseen vakavasti otettava potentiaalinen kilparatsu, mutta kaikki viisastelut koostaan tamma on kuitannut temperamentillaan, joka saa kokeneenkin hevosihmisen syömään sanansa. Ja kyllä, todennäköisesti puhtaalla sisukkuudellaan Sissi on luovinut tiensä kovan tason esteratsuksi. Vaikka tamman olemus - viuhtova häntä, niskaan liimatut korvat ja jopa suoranainen kiukkuisuus - saattavat antaa olettaa muuta, se todella syttyy päästessään toteuttamaan itseään radalla. Ja aivan varmasti tamma ei epäröisi sitä ilmaista, jos touhu olisi sille epämiellyttävää. Kuuliaiseksi ei Sissiä voi kuitenkaan kehua ja jonkin sorttisten ristinmerkkien ja hyvän onnen rituaalien suorittaminen ennen ratsastusta voi olla viisasta, neidiltä kun ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Se on kuitenkin ketterä, hyvällä laukalla siunattu ja voitontahtoinen hevonen, joka pääsee oikeuksiinsa erityisesti tiukkalinjaisilla ja nopeutta vaativilla radoilla. Joskus vauhti ja kiehumispisteen ylittävä luonteenlaatu johtavat myös virheisiin, mutta yleisesti ottaen tamma on yllättävän tasainen onnistuja.
Vaikka Sissi saa paljon anteeksi kyvykkyydellään, vaatii se paljon käsittelijältään, joskus ihan jo siihen, että uskaltaa lähestyä tätä puhisevaa lohikäärmettä sen omalla alueella. Sissistä kokemuksia kertoneet ei todellakaan ole pelkkää puhetta, vaan tamma on päässyt upottamaan hampaansa ihmisnahkaan useammin kuin kerran ja muut hevosetkin pitävät tuittupäähän mieluusti hyvän etäisyyden. Liioin ei tamma tunnu lämmöstä ja läheisyydestä välittävänkään ja helpoimmalla pääsee, kun sen käsittelyn jättää vain välttämättömiin toimiin ja antaa sen elää haluamaansa elämää. Hoitotoimet sujuvat kyllä hyvin, kunhan eivät veny turhanpäiväisen pitkiksi eikä tamman kanssa ole tarpeen olla ylivarovainen, siihen vain on yleensä syytä pitää topakka kontrolli koko ajan eikä ikinä kääntää Sissille selkäänsä, ellei sitten halua sinne purppurankirjavaa leimaa.
Suku ja jälkeläiset
Wingman  evmhann, 163cm, rn |
ii. Walter IV hann, 168cm, trn |
iii. Wiwaldi |
|
iie. Catalyst | ||
|
ie. One Horizon hann, 166cm, prt |
iei. Octrain | |
|
iee. Alternator | ||
|
Mozambique evm fwb, 161cm, prn |
ei. Sentinel  bwp, 169cm, mrn |
eii. Triple Take |
|
eie. Peacekeeper | ||
|
ee. Devotion fwb, 160cm, rn |
eei. Revenant | |
|
eee. Lifeline |
Isälinja: Wingman - Walter IV (evm)
Emälinja: Mozambique - Devotion (evm)
Lue lisää suvusta
i. Varsanäyttelyissä show'n varastanut, itsevarmasti esiintynyt hurmurivarsa Wingman ostettiin suoraan kehästä Alankomaihin, suuren estetallin riveihin. Orilla oli erinomaiset vanhemmat, joten ostotarjous ei yllättänyt kasvattajaa. Samaten ei yllättänyt varsan lahjat; Wingman kilpaili uransa huippuvuosina ympäri Eurooppaa 150 cm radoilla. Omistaja totesi eräässä haastattelussa nähneensä varsanäyttelykehän nuoressa hevosessa Sitä Jotain sekä tykästyneensä varsan rohkeaan, itsevarmaan esiintymiseen, "eli kaunistelematta ostin Wingmanin, koska se oli minusta hauska kaveri". Tunnepohjainen riskinotto kannatti, hannoverori suoritti oritestinsä hyvin tuloksin, pärjäsi mainiosti jo nuorten luokissa tehden pitkän, ehyen uran pitkin Euroopan esteareenoiden 150 cm luokkia. Hannoverin lisäksi Wingman hyväksyttiin jalostukseen muihinkin saksalaisiin kantakirjoihin sekä KWPN:ään, selle francaisiin, zangersheideen, muihin kantakirjoihin orin jälkeläisiä merkittiin tammakohtaisten lupien myötä.Ruunikko, 163-senttinen hannoverori oli ryhdikäs, neliömäinen, vankkarunkoinen ja hyväjalkainen hevonen. Sen pää oli erityisen ilmeikäs, kaula hyvämuotoinen ja ylälinja lihaksikas, lavat pitkät ja pystyhköt, selkä lyhyt, lanne sekä lautanen pitkät, reisi- ja koipilihakset erinomaiset. Askeleet olivat suorat, pitkät ja jäntevät, raviin orilautakunta kaipasi hieman paremman kantokyvyn mutta kevyt, voimakas, haitarimaisesti säädeltävä laukka keräsi pelkästään kehuja. Orin rohkeaa, selkeästi esiintymistä rakastavaa ja jopa leikkisää luonnetta kehuttiin kilvan niin orilautakunnan, omistajan kuin ratsastajankin toimesta, samaten ruunikon yhteistyökykyä, esteälyä ja työmotivaatiota. Se suhtautu työntekoon sekä hyppäämiseen hienosti, intohimolla mutta pingottamatta, puomikosketukset tai virhearviot eivät käyneet hannoverin egon päälle. Hyppääminen oli orille vaivatonta, se käytti koko kehoaan loistavasti, ponnisti varmasti ja venyi, korjasi, tasapainotti tarvittaessa, osoitti teknistä kyvykkyyttä niin irtona kuin ratsastajan kanssa hypätessään. Wingmanin 177 jälkeläiseen mahtuu niin kilpa-, jalostus- kuin harrastehevosiakin, esteratsujen lisäksi reipas joukko kenttähevosia sekä yksi Prix St. Georges -tasoinen SWB-kantakirjaan merkitty kouluruuna. Wingman oli verrattain edullinen ori, eikä mikään superperiyttäjä, vaikka jokusen tähtihyppääjän jättikin. Ori sopi erityisen hyvin kovapäisiä tai hermostuneita tammoja tasaamaan, ja monilla ruunikon jälkeläisellä on isänsä hyväasentoiset, vahvat ja terveet jalat.
ii. Sveitsiläisratsastajansa kanssa vuosikaudet Euroopan 150–160 cm radoilla kilpaillut Walter IV (tummanruunikko, 168 cm) oli neliömäinen, vankka hevonen, järeäjalkainen ja hieman leveäkaulainen. Sillä oli pitkät, hyvät lavat, erinomainen säkä sekä satulansija, vahva takaosa sekä hajavarpaiset, käyräkintereiset jalat, jotka eivät kuitenkaan koskaan orin menoa haitanneet. Walter IV:llä oli puhtaat, energiset ja pitkäaskeliset liikkeet, se kantoi itsensä hienosti kooten yllättävän hyvin ja kauniisti osoittaen selkeitä lahjoja myös kouluratsastukseen. Kenties ori olisi niittänyt kouluradoilla enemmän menestystä; niin teknisesti taitava, erinomaisesti hyppäävä puhtaiden ratojen tekijä kuin Walter IV olikin, se usein hävisi mitalisijat vikkeläjalkaisemmille kilpakumppaneilleen. Tyynen järkevä, helposti käsiteltävä herrasmiesori toimi aktiivisimpien kilpavuosiensa jälkeen jalostusorin tehtävien ohella opetusmestarina sekä tallityöntekijöiden suosikkimaastoratsuna. Järkevä, rohkea, yhteistyöhaluinen hannover ei ollut moksiskaan ristiriitaisista avuista tai äkillisistä äänistä, joten se otettiin usein vetohevoseksi nuorten hevosten maastoreissuille.
Vaikka Walter IV:ttä kehuttiin oritesteissään – sillä oli takanaan pitkä kilpaura täynnä, jos ei sijoituksia, niin melko vaivattoman oloisia puhtaita ratoja, ja se oli hyväksytty jalostukseen lukuisiin kantakirjoihin – ori hävisi modernimmille, kevyemmille oreille suosiossa. Hyvän luonteensa, kiistattoman hyppykykynsä sekä luonnollisesti maltillisten astutus- ja varsamaksujensa vuoksi Walter IV sai laajimman suosion harrastetammojen omistajien keskuudessa. Walter IV:stä on jäänyt 108 varsaa, kourallinen jalostusoreja, tuplaten valtionvaliotammoja, paljon erinomaisia harrastekilpureita 120–130 cm tasolle sekä kymmenisen 150–160 cm ratojen hyppääjää. Ori periyttikin vahvasti erinomaista luonnetta sekä ratsastettavuutta, mutta myös helppoa hyppyä, hyvää laukkaa ja usein nelimäistä runkoa. Orin nimi esiintyy enimmäkseen matalampien tasojen hyppääjien sukutauluissa, tosin sen parhaiden poikien ja tytärten jälkeläiset ovat alkaneet tuoda tätäkin hieman vanhanaikaisena pidettyä hannoverlinjaa jälleen arvoonsa.
ie. One Horizonista ei odotettu kansainvälisten kilpailuiden kiintotähteä, eikä siitä sellaista tullutkaan. Tamma teki peruspätevän harrastekilparatsun uran 130 cm esteradoilla osoittamatta potentiaalia korkeampiin luokkiin. Se oli tasainen, varma hyppääjä, luonteeltaan kameleonttimainen erilaisille ratsastajille mukautuva kultakimpale, käsiteltäessä leppoisa, miltei välinpitämätön kaikki käy -tyyppi. Tammatestissään hannover asettui aika lailla tarkalleen tuloslistan puoliväliin, sillä se ei ollut kauneuskuningatar tai liikeihme, vaan monin tavoin keskiverto perushevonen. 166 senttimetriä korkea, punarautias, ryhdikäs mutta lyhytlinjainen hevonen kevyellä hyvämuotoisella kaulalla, pitkillä mutta pystyillä lavoilla, lyhyellä selällä ja pitkällä luisulla lautasella sekä hyväluisilla, hyväasentoisilla jaloilla. Ei mikään katseenkääntäjä, terve ja kestävä hevonen kuitenkin. Askellus oli jäntevää, lennokkuutta sekä matkaavoittavuutta olisi voinut olla enemmän, laukka kuitenkin pyöri heti ja oli muita askellajeja ilmavampaa. Hypyissä ei ollut mitään ihmeellistä, One Horizon piti jaloistansa huolta, vaikka saattoikin heittää niitä vähän sivuille hypyissä, kaulan käyttö jäi vajaaksi mutta selkäänsä tamma käytti hypyissä hienosti.
Tuskin kukaan tammaa tuntematon olisi kuullut One Horizonista mitään, ellei yksi sen kolmesta varsasta olisi noussut 150 cm radoille. Wingman vakuutti niin kilparadoilla kuin jalostuksessa, toisin kuin sisarpuolensa, jotka kumpainenkin (ruuna ja tamma) jäivät emänsä tavoin hyviksi harrastehevosiksi. Ja kyllähän poika on emäänsä tunnetumpi, yleensä Wingmanin kanssa puhutaan sen isästä, Walter IV:stä. Yhtä lottovoitto-onnistumista lukuun ottamatta One Horizon ei ollut erityisen onnistunut periyttäjä, sen varsat ovat hyviä jalkoja lukuun ottamatta aivan eri muotista valettu.
e. Tammatestinsä pistekuningatar - pelkkää yhdeksikköä liikkeistä! - valtionvaliotamma Mozambique (161cm, punaruunikko) käänsi katseita. Olihan se tietysti todella kaunis, tyylikäs tamma, jolla oli vaikuttavat liikkeet, mutta olemuksellaan ja esiintyjän karismallaan Mozambique katseita käänsi. Sen kimeä, viiltävän terävä mielipiteenilmaushirnunta tietysti auttoi viimeisimpienkin päiden kääntymistä. Mozambiquen vahvat mielipiteet yhdessä tamman järkkymättömän erinomaisuuskuvitelman kanssa tekivät siitä melkoisen haastavan diivan, jonka kanssa ei aivan joka tallityöntekijä tai ratsastaja tullutkaan juttuun siinä määrin, että yhteiseloa tai -työtä olisi voinut kutsua harmoniseksi. Hovinsa löydettyään tamma kuitenkin käyttäytyi nätisti, teki yhteistyötä, nautti rapsutuksista, pitkistä maastoretkistä sekä hyppäämisestä. Ratsun työ pysytteli kuitenkin sivuosassa, vaikka Mozambique osoittikin hyppylahjoja jo varhaisella iällä. Siitostamman ura kutsui jo nuorella iällä. Kaikkien onneksi punaruunikko oli tiukasta kasvatusotteesta huolimattaan ihmiselle leppoisa emätamma aggressiivisesti varsaansa vahtivan lohikäärmeen sijaan. 13 varsaa tehnyt Mozambique saa esteihmiset nyökyttelemään hyväksyvästi, niin tamman omien jälkeläisnäyttöjen kuin erinomaisen emälinjansa vuoksi. Mozambique jätti hyppääjiä, moderneja, tyylikkäitä, lahjakkaita urheiluhevosia, joilla on hyvä, voimakas laukka sekä hyväluiset, kestävät jalat, vaikka matkaan olisikin joku asentovirhe osunutkin. Tamman jälkeläiset ovat menestyneet niin kansainvälisillä esteradoilla kuin jalostuksessa, seuraavan sukupolven huippuhyppääjien eminä sekä isinä. Varsojen isäoreiksi valittiin laajalla skaalalla erilaisia puoli- ja täysiveriratsuja, sellaisiakin, joiden katsottiin olevan jollain tavalla ajan huippuoreja vaatimattomampia. Mozambique teki upeita jälkeläisiä joka ikisen orin kanssa.
Liikkeidensä lisäksi Mozambique sai korkeat pisteet rakenteestaankin. Tamma oli ryhdikäs, erittäin hyvätyyppinen urheiluhevonen, jalo, elegantti ja ilmeikäs. Sen niska oli hieman lyhyt, mutta kaula hyvän pituinen ja muotoinen, lapa pitkä ja loiva, runko syvä ja sopusuhtainen, takaosa vahva, koivet sekä reidet hyvän mittaiset, jalat ventoja vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset, kuivat sekä hyväluiset. Liikkeet olivat rakentuneet ylämäkeen, ne olivat aktiiviset, ilmavat sekä matkaavoittavat, ajoittainen kiireisyys sekä nykivyys tiputtivat liikepisteet yhdeksään. Erittäin vahvoine luonteineenkin Mozambique oli loistotamma, eivätkä sen jälkeläisetkään ole turhan pehmeitä, arkoja, tahdottomia lapasia, vaikka usein emäänsä sävyisämpiä ovatkin.
ei. Varhaislahjakas Sentinel (mustanruunikko, 169cm) voitti ja sijoittui tasaisella tahdilla nuorten hevosten luokissa, merkittävimpänä saavutuksenaan Nuorten estehevosten maailmanmestaruuksien 4. sija 6-vuotiaiden sarjassa. Kilpauransa ohella belgianpuoliverinen astui jonkin verran tammoja, mikä osoittautui lopulta hyväksi päätökseksi; Sentinel kuoli 9-vuotiaana ketjukolarissa, jossa henkensä menetti kaksi muutakin hevosta sekä kuusi ihmistä. Sentinelin vähäisiksi jääneet jälkeläiset osoittautuivat hyviksi hyppääjiksi sekä periyttäjiksi, suurimpina yhteisinä ominaisuuksina hyvä jalkatekniikka sekä ilmava, tasapainoinen, rehellisesti rungon läpi kulkeva laukka. Viisi orin pojista on hyväksytty useamman kantakirjan jalostukseen, tyttäriä on palkittu valtionvaliotamman tittelillä. Sentinel oli itsekin teknisesti taitava, suuren kapasiteetin hyppääjä, niitä joista näki jo varhain hevosen pääsevän pitkälle. Orin tarmokkaat, energiset ja matkaavoittavat liikkeet saivat likipitäen yhtä paljon kehuja kuin Sentinelin hyppytekniikka. Koko komeuden kruunasi orin jalo, ryhdikäs olemus, selkeä moderni urheiluhevostyyppi ja korrekti rakenne. Pitkä niska, hyväliittymäinen kaareva kaula, pitkät hyvät lapa, hyvä säkä, selkä sekä lanne, vahva hyvin kulmautunut takaosa, syvä runko, selväpiirteiset, hyväluiset jalat, joiden suurin vika olivat vennonpuoleiset vuohiset. Sentinel innostui, muttei kuumunut töitä tehdessään, ei ihmetellyt tai arastellut erikoisimpiakaan esteitä tai suuriakaan yleisöjä. Se oli eteenpäinpyrkivä, reipas ja positiivinen hevonen, käsitellessä melko mutkaton, kunhan sillä oli selkeät rajat. Ilman selkeitä pelisääntöjä ruunikosta kuoriutui vähän kuriton kepposteleva kakara, joka uitti hanskoja vesiastiassa, järsi vähän kaikkea minkä käsiinsä sai ja muutoinkin kepposteli kuin mikäkin sarjakuvaponi. Haastava ori ei ollut, ennemminkin ikiteini, joka kurissa ja nuhteessa pidettynä käyttäytyi erinomaisesti.
ee. Devotionilla oli suku kuin kuninkaallisella. Olympialaisten 7. sijaa juhlineen, kansainvälisillä 160 cm radoilla uransa tehneen orin ja lukuisia 140–160 cm ratojen kestomenestyjiä sekä jalostushevosia jättäneen emälinjan tytär, itsekin tyylikäs, hienoliikkeinen ja lahjakas hyppääjä. Kilpakentät jäivät kuitenkin joitain nuorten luokkia lukuun ottamatta välistä, kasvattaja-omistaja siirsi tamman varhain jalostuskäyttöön. Suomenpuoliveri valiotamma olikin varsin hedelmällinen, terve ja kaikin puolin kantoajoista kuin imettämisestä nopeasti palautuva emätamma, joka sai yhteensä 16 varsaa. Erityisesti Devotionin tyttäristä maksettiin hurjia summia, eikä aivan turhaan; tamman tyttäret ovat jättäneet lukuisia menestyneitä kilpa- ja jalostushevosia aivan kansainväliselle huipulle. Devotionin pojatkin ovat kahta tulisen luonteen vuoksi ruunattua lukuun ottamatta useampaan kantakirjaan hyväksyttyjä, 140–160 cm radoilla kannuksensa hankkineita urheiluhevosia. Varsat ovat kautta linjan olleet moderneja, tyylikkäitä, hyväliikkeisiä, mutta myös temperamenttisia, kuumuvia, joskus liioitellun teräviä. Devotion itsekin oli melkoinen diiva, helposti kuumuva ja kiivastuva tamma, joka ilmaisi mielipahansa voimakkaan alleviivaan keinoin. Kaunis ruunikko tamma oli tyylikäs ja näyttävä, 160 senttimetriä urheiluhevoseleganssia. Devotion oli ryhdikäs, tyypeiltään ja leimoiltaan erinomainen hevonen, jolla oli jalo, ilmeikäs pää, pitkä niska ja kaareva, hyvin liittynyt kaula hyvällä ylälinjalla, pitkät loivat lavat, vahva säkä, sopusuhtainen ja lihaksikas runko, vahva takaosa sekä hyväluustoiset, hieman suppuvarpaiset mutta muutoin virhevapaat jalat. Tamman liikkuminen oli lennokasta, aktiivista ja matkaavoittavaa, hypyt toisinaan hieman turhankin teräviä Devotionin sydämistyttyä liiaksi neuvovaan ratsastajaansa. Sillä oli kuitenkin kapasiteettia, kykyä korjata tuohtumuksestaan johtuvia virheitä ja nopeasti nousevat jalat, jotka eivät turhan usein puomeja koskettaneet.
Jälkeläiset
Ei vielä jälkeläisiä.
Kilpailumenestys
10 / 9 | hyppykapasiteetti: 1775.12 rohkeus: 1962.39 kuuliaisuus ja luonne: 1947.88 |
Esteratsastusjaos | Ominaisuuspisteet noudetaan VRL:n tietokannasta. |
Arvokilpailut ja näyttelyt
01.02.2025 - VSN, Halter Champion (Halter CH) - Tigrishellir
03.02.2025 - VSN, Halter Reserve Champion (HRCH) - Sportpferde Königswalde